(tähän pitäisi heittää jotain maailmoja syleilevää)

jos laittaisin pään tyynyyn, nukahtaisin heti. niin kävi jo iltapäivällä mutta t herätti ja nostin kirjan vatsan päältä ja luin sen loppuun. jossain vaiheessa iltaa aloin kuvitella päiväunien virkistäneen ja tein jopa läksyjä, sitten istuin tehokkaana koneelle ja aloin hoitaa keikkajärkkäyksiä. väsymys sekoittui vieressäni pöydällä koko ajan tyhjenevän punaviinilasin, tai siis sen vatsaani ja verenkiertooni siirtyvän sisällön aiheuttamaan raukeuteen ja hetken jo oikeastaan uskoin olevani suureksi hyödyksi ja lähes välttämätön sosiaalikeskuksellemme, voittamaton, tehokas ja pystyvä kommunikoimaan vieraiden ihmisten kanssa. en näe mitää syytä olla uskomatta niin edelleen mutta en ajattele juuri nyt muuta kuin väsymystä.vähän myös tulevaa pietarin-matkaa.ajattelen myös harmilla väsymystäni, sillä aikaisemmin iltapäivällä minun oli oikeastaan tehnyt mieli olla menemättä suoraan nukkumaan vaan kokea vaihteeksi läheistä fyysistä läheisyyttä jonkun muunkin kuin peiton kanssa. ainut asia mielessäni, joka ei ole mukavan raukea, on se että onko mitään julmempaa ampua ihmisiä kaasulla joka polttaa niiden vaatteet kiinni ihoon ja ihon ja keuhkot. ehkei tämä maailma opi koskaan mitään virheistään eikä kukaan koskaan laita kapuloita suurvaltojen rattaisiin ja ehkä on ihan turhaa ylipäätään yritää toimia minkään puolesta tai mitään vastaan tai yrittää ylipäätään vaikuttaa mihinkään ja ehkä se, että järkkään keikkoja että autonominen tilamme pysyisi edes jotenkuten hengissä on tosiaan suurinta, mitä voin vallankumouksen hyväksi tehdä vaikka jossain vaiheessa jo ajatelin sen olevan turhaa ja ei minun juttuni. ei kun minä tahdon pelastaa maailman ja tahdon että kaikilla on asiat hyvin.tämä teksti lienee sekava mutta niin ovat ajatuksenikin.