minä olen fyysinen

syksy!ihanan syksyinen syksy. ja kamalan ahdistava syksy. en muista kuka sen eilen illalla sanoi, mutta jos ei olisi ollut koko viikonloppua itsepuolustuskurssilla niin olisi ahdistanut että on niin sateista ja harmaata. olen täysin samaa mieltä. lisään vielä sen verran että jos aurinko olisi paistanut, olisi harmittanut viettää vapaapäiviään sisällä. mutta lauantai-iltana nautin kävelemisestä sateessa, siinä oli fiilistä, punaviini ja lämpimät sämpylät maistuivat hyviltä sen jälkeen ja se vähän selvitti päätä matkalla bileistä toisiin. varsinkin ensimmäiset bileet olivat kyllä ihan mahdottoman mukavat.ajattelin tänään pyöräilemistä kun seisoin aamulla bussipysäkillä ja oli lämpimämpi kuin marraskuussa yleensä. että jos olisikin ottanut pyörän alleen ja mennyt sillä kouluun. olisi ollut skarpimpi. nukuin viime yönä melkein 10 tuntia ja olin aamulla niin väsynyt etten kyennyt ymmärtämään, miten olin pysynyt tolpillani koko viikonlopun. oli kyllä hyvä olo aamulla kun heräsi ja selkälihakset oli jumissa, nautin aina lihasten kipeydestä ihan vain siksi että muistan niiden olevan olemassa. en ollut pitkään aikaan ajatellut saati sanonut ääneen sitä kamalaa itsestään vieraantumisen tunnetta, joskus seisoin peilin edessä katselemassa itseäni, tuoltako minä näytinkään, nostin käsivarret ylös, näinkö ylös ne sousivatkaan. ja taas viikonloppuna tajusin, miten hyvä ja vahva olo tulee siitä että liikkuu, käyttää kroppaansa. mietin, olisiko aina sellainen olo, jos rupeaisi tekemään säännöllisesti jotain. silloin kun tanssin, oli harvoin sellainen olo. ehkä se johtui myös ryhmästä. mutta ehkä voisin tänään vaikka punnertaa, tai sitten en, lattia on kuitenkin niin pölyinen etten halua mennä siihen maata.