ehkä

ehkä tämä on niitä asioita mitä en koskaan opi. ettei matkalta kotiin palata niin, että seuraavana päivänä täytyy mennä kouluun, herätä aikaisin ja olla skarppi. etenkään jos matkaan on kuulunut yhtensä 60 tuntia bussimatkustamista ja sokerina pohjalla valvottu yö tallinnan vanhankaupungin kapakoissa ja laivaterminaalissa. mielikuvani siitä, että oikeastaan olen kaikkialla vain ulkopuolinen tarkkailija, vahvistui entisestään kun istuin hupparissa ja likaisissa reisitaskuhousuissa niiden minihametyttöjen keskellä. virossa kun bilettämään lähdetään vielä hieman paljastavammissa vaatteissa kuin suomessa. en tiedä olenko tyytyväinen vai tyytymätön siihen, että olen niin säännöllisten elämäntapojen ihminen. toisaalta vituttaa aina lähteä nukkumaan baarista tai bileistä mutta toisaalta rakastan niitä aamuja kun herää kymmenen maissa niin että vaikka on nukkunut tarpeeksi on päivä kuitenkin vielä edessä ja jaksaa tehdä vaikka mitä, vaikka olisi talvi on valoisaa aikaa vielä tuntikausia jäljellä. hyvä puoli on myöskin se, että saa unta (ainakin melkein) koska vain ja missä vain, tätä mietin eilisiltana kun pyörin ja pyörin enkä saanut unta kun t istui koneella eikä tullut viereen nukkumaan ja minä mietin paljonko espanjantehtäviä oli jäänyt tekemättä, miten vähän aikaa on siihen kun itsenäisen ruotsinkurssin tehtävät pitäisi palauttaa ja laskin mielessäni montako kurssia se tekee tähän jaksoon jos on kuusi ja yksi itsenäinen ja kaksi rästissä viime jaksosta ja yksi kirjallisen ilmaisun kurssi viime keväältä ja lopputyötäkin pitäisi aloittaa. kirosin kunnianhimoni ja tunnollisuuteni ja sen, että ylipäätään ajattelin mitään kouluun liittyvää.